Muutama ajatus kehittämisestä

Katsellessa lumituiskua ja valkoista maata (viimeinkin) itse kukin varmasti toivoo, että syksyn pimeydestä voitaisiin jo siirtyä talven valkoiseen valoon. Muutos vuodenaikojen vaihtuessa on suuri, ja aina valkoinen lumi peittää maan ja kaiken, mitä kesän ja syksyn aikana luonto ja ihminen ovat saaneet aikaan. Maailma ympärillämme kehittyy, mutta valkoinen lumivaippa on aina yhtä peittävä ja kaunis.

Kehittämistä voidaan tarkastella spiraalina, jonka kierroksille tarttuu aina lisäarvoa tuottavat asiat. Ajatellaan vaikka joen ylittämistä. Ensin ihminen kesällä kahlasi joen yli, sitten hän rakensi lautan, kanootin, veneen, moottoriveneen… Talvella käveltiin, kelkkailtiin, luisteltiin, moottorikelkkailtiin… Kehitys joen ylittämisen keinoissa meni eteenpäin, mutta aina oltiin samojen peruskysymysten ääressä: miten päästä joen toiselle puolelle.

Kehittämiseen spiraalilla on nähtävissä, että aina lisäarvoa tuottavat asiat ovat jääneet elämään. Tämä sama logiikka koskee myös sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä. Ikäihmisten palveluita kehitettäessä ne prosessit, toimintamallit, tekniikat ja vastaavat, jotka selkeästi tuottavat (lisä)arvoa asiakkaalle, yhteisöille, palveluorganisaatioille ja yhteiskunnalle, jäävät elämään. Ja ne odottavat meitä myös lumen sulaessa kehittyen taas kehittämisen spiraalilla eteenpäin tuottamaan lisää hyvinvointia ja kestävää lisäarvoa meille kaikille.

Näissä ajatuksissa ensi lumen sataessa,
Katariina Välikangas
Hankejohtaja

 

Mainokset